.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

perjantai 16. toukokuuta 2014

Voimarunoperjantai Voimapuutarhassa





Herttavuorenkilpi on avannut roosat kukkansa vanhan koivun juurella.


Minä olen ruusuinen.
Keskellä ruusujen.
Opin joka päivä jotakin uutta.
Lopulta alan olla elossa.
Oikeasti.



Hiekkaisella aukiolla kukkivat pian narsissit.


Kaukana aurinko, tähdet ja kuu
- odotan omaa tähdenlentoani.
Näen sen jo tulevan taivaanrannan rajassa
minua kohti kuin iloisesti vilkuttaen.




Muistatko pikkuisen eksyneen orvokin? 


Maailmassani on hymyä;
pieniä iloisia viestintuoja lintuja ja perhosia.
En saa niitä kiinni,
mutta ne näyttäytyvät niin usein,
että jaksan kulkea kevyesti eteenpäin.



Tete a tete hiekkapolun reunassa.


 Kaikissa maailman ihmeissä
on yksi sama runous.

Se kulkee kuin punainen ohut lanka
niiden lävitse.
Seuraa tuota lankaa,
opit paljon maailmasta ja sen ihmeistä.




Munkkineilikoiden joukossa olevat tulppaanit elävät toista kesäänsä.


Haluaisin niin löytää itseni;
todellisen minäni,
joka ei koskaan pelkää mitään,
joka lentää vapaana vahvoin siivin
kohti huomista, kohti aurinkoa
pelkäämättä, väsymättä milloinkaan.




Esikko kukkii ennen kuunliljoja varjoisassa nurkkauksessa.


Minne vain katson
voin nähdä tähden, keijukaisen;
mitä tahansa vain olen valmis
näkemään ja kokemaan.

Avoimin silmin ja mielin
voin nähdä ja kokea paljon enemmän.

Teen sen jo tänään,
lähden matkalle, etsin uusia seutuja,
uusia ennen näkemättömiä asioita.
- Olen löytöretkeilijä omassa elämässäni.



Etualalla on kyläkurjenpolvi, joka on itse valinnut paikkansa hiekkapolun reunassa.


Elämän ihmeellisyys on
kummallisissa sattumuksissa,
jotka saavat miettimään
- Onko mikään sittenkään sattumanvaraista?



Valkotäpläimikän kukat muuttavat väriä kuihtuessaan hitaasti.


Kaikki tähdet ovat taivaalla
aivan yhtä kauniita.
Kuitenkin on huomattava,
että jokainen niistäkin on erilainen,
ei ole kahta samanlaista.



Punainen viinimarja kukkii kohta.


Mikään ei ole itsestään selvää:
ei tuuli, ei tuli, ei maa.
Kaikella on oma tarkoituksensa täällä
myös sinulla,
olla juuri se mikä olet.



Raparperin lehdissä heijastelee pilvisen hetken kuulaus.
Mikä voima niissä onkaan.


Sielussani on tilaa musiikille,
runoudelle, taiteelle
- kaikelle kauniille.

Annan sisimpäni täyttyä
luovuuden voimasta.
Kerään siitä oman energiani.


Jos katsot tarkkaan, huomaat kullerossa pyöreän kukkanupun.


On tullut aika avata silmät näkemään, 
korvat kuulemaan, kädet koskettamaan
ja sydän tuntemaan.



Lupiineilla on taito kerätä vettä.


Tänään kuljetan mukanani
pientä timanttia.
Se on ollut minulla jo pitkään matkassa,
mutta en ole tiennyt siitä.

Eilen se alkoi loistaa ja lämmittää minua.
Tänään näen sen loisteen katseessani.
Huomenna se muuttaa maailmaa,
yhdessä muiden samanlaisten timanttien kanssa.



Scillat leviävät ruohikossa omia aikojaan.


Kiharaisen tien päässä odotan.
Jokaisessa mutkassa kallistan.
En tiedä miksi matkaa teen,
mutta haluan silti kokea, tuntea
jokaisen askeleen.
Syvästi.


Ainakin tämä yksi siperianunikko on jäljellä.
Odotan, että hänen ystäviään ilmestyisi paikalle.


Lopulta minä en enää tiennyt
ihan varmasti kuka olen
ja mitä etsin.

Pysähdyin.

En tiedä miten löysin lopulta itseni,
mutta huomasin etten ollutkaan
kadonnut itseltäni.
- Olin vain ollut etsimässä liian paljon.


*


Perjantaikierroksen tapahtumat syntyvät sitä mukaa kun koen niitä kulkiessani puutarhassa. Toivon, että voimapuutarha tulee sinulle kierros kierrokselta kotoisammaksi ja alat seurata kasveja, jotka muuttuvat vuodenaikojen ja vuosien myötä. Olisi hienoa, jos voisit kuvien ja sanojen kautta kulkea mukanani kokemassa tunnelmaa. Saat itsellesi voimaa ja virkistyneen mielen. Keskittyessäsi kukkien yksityiskohtiin pystyt unohtamaan kaiken muun. Kiitollisuus luonnon pienistä ihmeistä täyttää sydämesi. 

Teen uuden kierroksen viikon kuluttua. Olet aina sydämellisesti tervetullut mukaani voimapuutarhan runollisille hiekkapoluille. 

Voimapuutarha avautuu ryhmille kesäkuussa ja kerron siitä tarkemmin pian. Silloin voit poiketa oikeasti puutarhassa tapaamassa kasveja kasvokkain ja kokemassa voimapuutarhan tunnelman omassa sisimmässäsi. 


Hyvää viikonlopun alkua täältä voimapuutarhasta!



PS Jos pidät keijukaisista, haltijoista ja menninkäisistä, saatat nähdä heitä kuvissa: Keskity katselemaan kuvien taustoja avoimin mielin. Jos olet onnekas, löydät pienet kasvot tai menninkäisen hahmon.

* Tässä edellisen Voimarunoperjantain kierros



2 kommenttia:

  1. Oih, lupiinit saavat minut aina huokailemaan...ihastuksesta.

    Minä en ollenkaan pidä vuorenkilvistä, mutta nyt näin ensimmäistä kertaa kauniin kuvan tuosta kukasta: Sinulla on kuvasilmää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitin kuvan alle ensin totuuden, että ainut kukka josta en pidä on vuorenkilpi - mutta en voinut kirjoittaa sellaista. Olisin lisännyt juuri tuon mitä kirjoitit, että kuvissa näen vuorenkilven aivan uudella kauniilla tavalla: Lehdet kaartuvat, valo heijastelee ja kukat ovat kuin ruusuisia nuppuja. Sitten kun seisot niiden vieressä ja katsot yläkulmasta, ei näytä yhtään hyvältä, jotenkin epämiellyttävältä. Kaikki kuvat ovat parhaimmillaan vatsalla ryömien katsellen samalta tasolta...tai siis osa on aika korkeita, joten ei aina niinkään...

      Kiitos Leena palautteesta, joka kirvoitti pohdintaan :)

      Poista