.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

perjantai 5. helmikuuta 2016

Voimaruno & voimakortit vko 6 - Päivä savannilla




PÄIVÄ SAVANNILLA


voimaruno & voimakortit
vko 6 - 2016





Jaguaari kulki savannilla 
hiljaisin askelin 
sen kengät olivat kuluneet puhki

jaguaari oli jo vanha mies
sen silmissä loistivat tuhannet tähdet 
sen sydämessä syttyi sata lamppua
 jokaisella askeleella
 jonka se otti polullaan 

jaguaari tiesi
 mitä oli elää 
se tiesi mitä oli hengittää
 kuumaa savannin aurinkoa
 keuhkojen täydeltä

 se tiesi 
mitä oli kun aika alkaa hidastua
 ja askel tulee raskaammaksi 
silti sen mieli oli keveä
 se eli tässä hetkessä
 jaguaari oli polullaan 
tässä juuri nyt onnellinen




Elefantti oli taivaltanut pitkän matkan 
sen kärsässä roikkui tuhansia valoisia kiteitä

 jokainen paksu karva sen nahassa
oli kiillottunut tuhansista aurinkoisista hetkistä
 ja jokaisessa sen kynnessä oli miljoona muistoa
 joita elefantti kantaisi mukanaan ikuisesti




Elefantin elämä ja matka
oli ollut kirkasta

 niin paljon tapahtumia 
niin paljon kokemuksia 
joita jakaa eteenpäin lapsenlapsille
 pienille kärsäsuille
 jotka odottivat alhaalla
 laakson pohjukassa
 pärskien lammikoissa




Kirahvi ojenteli pitkää kaulaansa 
sen kulkiessa keinuvin askelin eteenpäin
 kohti lahdelmaa

se tiesi että siellä olisi seudun parhaat juomavedet 
niihin vesiin kirahvi tahtoi kallistaa kaulansa
 ja nauttia virkistävästä lähteestä

kirahvin iho oli täynnä muistoja 
iloisia läikikkäitä merkkejä
joita sillä oli annettavanaan maailmalle
 sillä se oli kuvauksellisin
 ja kuvatuin kirahvi tällä seudulla 

sen elämä oli ollut kuuluisaa ja kuvauksellista 
sen elämä oli ainutlaatuinen 
ja sillä oli paljon pikkukirahveja 
jotka tahtoivat seurata juuri sen kirahvin askeleissa
 ollakseen myöhemmin yhtä kauniita ja yhtä hohdokkaita




Pieni marakatti kulki hyppelehtien polulla
 ja välillä se loikkasi puihin keinumaan

marakatti oli iloinen
 se ei kasvaisi milloinkaan aikuiseksi mieleltään 
pienenä se pysyisi aina kooltaan
 mutta mielensä olisi nuorekas ikuisesti




Se oli marakatin perusolemuksessa

 huumori
 leikki ja iloisuus
 niitä se kantoi mukanaan

 ja iloksi polulla kulkeville
heitti banaanin silloin tällöin
 ja teki pieniä ilkikurisia temppujaan



marakatti tiesi että elämä olisi lopulta aika lyhyt
 ja tahtoi viettää sen parhaalla mahdollisella tavalla
 loppuun asti




Toistaiseksi savannilla oli hiljaista 
viidakon päivä oli ohitse 
nopeammin kuin kukaan uskoikaan 
ja aurinko laskeutui alas vuoreltaan 

kaikki kiiruhtivat lähimpiensä luokse
 ollakseen rauhassa
 ja nauttiakseen illan rauhasta
 ja hämäryyden paksusta tiheydestä

se saapui yllättäen
 sitä tahtoi jäädä odottamaan

 yhä uudelleen 
uudelleen
 ja uudelleen


*


- kuljen Sydämeni polkuja -


Ihmettelin voimarunon synnyttyä, miten mielikuvat runon eläimistä välittyivät niin vahvoina. Mistä ne tulivat keskelle talvea? Sitten huomasin, että kuuntelin aamulla tätä musiikkia. Videohan on täynnä kirahveja ja elefantteja. 



*



Tuleeko sähköpostiisi jo voimakirje? 
Voimakirje on ilmainen ja ilmestyy perjantaisin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti