.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

torstai 21. tammikuuta 2016

Voimaruno Todellinen voimaruno





voimaruno vko 4 - 2016

TODELLINEN VOIMARUNO



Pöydän ääressä
 istui monta hiljaista hahmoa

yksi heistä oli selkeästi 
muita isompi hahmo
ja hänen selkänsä oli kyyryssä 
hänen kyhjöttäessään
 omalla pikkuruisella tuolillaan 

He kaikki olivat kokoontuneet 
että löytäisivät itselleen rauhan 

He kaikki unelmoivat samasta satamasta
jossa he voisivat hetken hengähtää
 ja saada iloa sekä valoa sydämiinsä 
jotka olivat niin raskaat 
tämän maailman huolista
 joita vain riitti ja riitti

aina oli jotain murehdittavaa 
aina oli jotain uutta tehtävää 
ja päivät jatkuivat loputtomana virtana
 eikä loppua ollut näkyvissä

He seilasivat ulapalla veneellä
 joka ei todellakaan ollut
valtamerikelpoinen alus

 heillä oli sydämissään raskas lasti 
jota kuljettivat mukanaan
arvokkuudella ja vakavin ilmein 

siksi oli hyvä välillä
päästä maihin hengähtämään

 imemään raitista ilmaa keuhkoihin 
ja keventämään sydäntä
naurulla ja riemulla
 joka tuli auringosta 
tuoreiden hedelmien tuoksusta
 ja iloisista maapallon ihmisistä

He kaikki olivat ihmisiä sisimmältään 
hyviä jokainen sisimmässään

ja kyyneleet vierivät likaisille poskilleen
vain salaisimmissa hetkissä
 silloin kun kukaan ei ollut todistamassa
sydämiensä pehmeyttä

Katseessa heillä
 oli terästä ja jäätä
 joka oli syntynyt
monenlaisten kohtaloiden
 näkemisestä

 ja sydämensä oli peittynyt
hauraaseen kuoreen 
jossa oli tuhansittain
pienen pieniä säröjä

jokaisesta säröstä yritti tuikkia
 pienen pieni valoisa säde

mutta säde oli kovin
 väsynyt tuikkimaan 
sillä se sai niin harvoin
luvan tulla näkyviin
 että oli jo turhautunut
sekin elämäänsä

Mitä ihmettä matkalaiset voisivat tehdä?

Siksi he olivat nyt koolla
pyöreän pöytänsä ääressä
 kukin omalla paikallaan 
jolla he olivat viimeksi tavanneet
 miljoonia vuosia sitten 

siitä oli niin pitkä aika 
kun mitään todellista oli sovittu
 että he eivät edes muistaneet 
omaa tarkoitustaan 

Mitä he oikein olivat tekemässä 
ja mikä oli kaiken tarkoitus

miksi tämä matka
miksi nämä myrskyt
 ja miksi tämä sydämen
raskas kivistys
hetkestä toiseen 

he eivät muistaneet
eivät mitenkään



Oli hiljaista

vene kellui hitaasti eteenpäin 

yksi kerrallaan 
he nukahtivat 
pöydän ääreen


ja juuri silloin he olivat hereillä
juuri silloin he ymmärsivät hidastaa


että näkisivät
että eläisivät
tätä elämää


*
Voimaruno syntyi aamusella vauhdikkaaseen tapaansa muutamien minuuttien aikana. Hieman alempana on alkuperäinen muoto, josta muokkasin yllä olevan ensi viikon voimarunon.

Tahdotko kokeilla kirjoittaa omia voimarunoja? Tyhjennä mielesi täysin kaikista ajatuksista ja kirjoita järjestelmällisesti luottaen jokainen sana joka virtaa mieleesi.

Aloitin voimarunojen kirjoittamisen vuonna 1988 taustamusiikin avulla. Sanat virtasivat sävelen mukana. Uskon, että savitöiden muotoilu auttoi minua osaltaan löytämään voimarunoilun polulle. Voit tehdä taidetta tietämättä mitä on syntymässä. Anna ajatusten levätä ja käsien toteuttaa. 

Alla olevasta alkuperäisestä tekstistä näet, että voimarunon virtaavuus on sellaista vauhtia, että sormet näppäimillä eivät tahdo pysyä vauhdissa mukana. Uskon, että voimarunon syntymässä on paljon samaa kuin elämässä: Mitä enemmän luotat, sitä paremmin kaikki virtaa. Kaikki on luonnollista ja valmiiksi hyvässä järjestyksessä.





todellinen voimaruno


pöydän ääressä istui monta hiljaista hahmoa
yksi heistä oli selkeästi muita isompi hahmo
ja hänen selkänsä oli kyyryssä 
hänen kyhjöttäessään omalla pikkuruisella tuolilllaan 
he kaikki oiivat kookoontuneet 
etä löytäisivaät itselleen rauhan 
he kaikki unelmoivat samsta satamassat
jossa he voisivt hteken hengähtää ja ssaada iloa sekä valoa sydämiinsä jotka olivat niin traskatit tämän maailman huolista joita vian riitti ja riitti
ain oli jotain murehduitttavaa aina oli jotain uutta tehtäävä ja päivät jatkuvit loputtomana virtana eikä loppua olllut näkyvissä'he seilasivat ujlapaplla veneellä joka ei todellakaan ollut valtameri keloiene alusa heisllä oli sydämeisäsän raskas lasti jota kuljteeetivat mukaan arvokkudella ja vakaiv ikmein siksi oli hyvä välkillä päästä maihin hengähtäm,män imemään raksita ilmaa kehuhjioihin jakevtnämäänsydämtän naurlulla ja iremulla joka tuli arunfinogosta tuoreiden ehdelmien tuoksusa ja iloisist amaapllon ihmisisistä

he kaikki olivat ihmisiä sisiimöäölltään hyviä jokainen sisimmäässääj kyyneleet iverivät plikaisille poskillee vain sailisimmissa hektissä siloin kun kukaan eil ollut todistamass sydämienspä oehmeyttä
katseessa ehilä oli terstä tja jääät joka olis ytnynyt jnonkalistan kohtaloiden knäkemisestä ja sydämen sä olipeitty t hauraaseen kuoreen jossa oli tuhansittain pienen pieniä särjöjä
jokaisesta säröst yirtti tuikiu pinen pieni valoisa säde mutta säde oli kovin väsynty tuikkimaan sillä se sai niin harvoin luvan tulla näkyviin että oli jo turhautunut sekin elämäänsä
miteä ihmettä matkalaiset voisivat tehdä 
siksi eh olivat nyt koolla pyöreän pöytänsä lööressä kukin omalla paikallaan jolla he olivat vivimeksi tavalnneet milljonia vuosia visiten 
siitä oli niin pitkä iaka kun mitään todellista oli sovittu että eh eivät edes muistaneet omaa tarkoitustaan mitä he oikein olivat tekmäsää ja mikä oli kaiken tarkoitus
miksi tämä matka
miksi nämä myrsksut ja miksi tämä sydänesn raskasa kivistys
hetkestä oiseen 
he evät muistaneet
eivät mitenkään

oli hiljaista 
vene kellui hitaasti teteenpäin 
yksi kerrallan he nukahtivat pöydän ääreen 

ja juuri silloin he olivat hereillä
juuri silloin he ymmärsivtä hidastaa
että näkisivät
että eläisivät
tätä elämää

*

Huomenna ilmestyvät voimarunon kautta syntyneet voimakortit viikolle 4


*





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti