.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

torstai 26. marraskuuta 2015

Miten voimaruno syntyy?


Kirjoitin tänään uuden voimarunon. Ajattelin, että olisi hauska julkaista voimaruno sellaisena kuin se on heti syntymänsä jälkeen. Kirjoittaessani voimarunoa sanat virtaavat vauhdilla, joten kirjoituksessa on paljon virheitä. Aikaa yhden kokonaisen voimarunon kirjoittamiseen menee reilu 5 minuuttia. Kirjoitusvirheiden korjaamiseen ja rivien sijoitteluun kuluu aikaa enemmän. Muutan alkuperäistä tekstin sisältöä mahdollisimman vähän.



Saattaa olla, että et saa selvää tästä alapuolella olevasta runosta, 
mutta huomenna illalla julkaisen saman voimarunon valmiina. 

Tervetuloa silloin uudelleen!

*



ruusu oli jäätynyt kiinni kaislikkoon 
se ei ymmärtänyt miten se oli sinne päätynyt ensikään 
sillä oli ollut matka aivan toiseen suuntaan 
muutta täällä hän nyt oli ruusna kaiskolssa ja juutuneen atiukasti jäiseen kaislikkkoon
paikalle saapui pieni kal 
sräjenpoikanen sitä näkyä ihmettelmään ruusun punaa ihastelmeaan valkoisen akimmeltävää jäättä vasten 
ja ruusa hermotsttuisen katsett tuon pien vkaln joka oli viaton jamkovin vaatimataon tuelaisa vain näkemään miksi ruusu puanisnejuuteeuneen oli kjäisessä kaisilikossa
ruusu pysriteli se oli pysristelyt jo pitkää
tilanne oli hankalan tuskattuva se kävi ruusn hermoille sillä ei ollut aikaa tällaiseen turhuuteen eikäs e pitänyt tästä titlanteesta yhtään miksi iti käysdä näin mitä se olit ehhnty väätin että tällainen pääsi tapahtumaan tämänha onhuutava väärsyy kljui ruus pienlee viattomalle särjenpoiskalless

sörjenpiokanen valesi himean kauema ja mitti että voisiko hymyiklä itsekseentuoell eruusulle sillä sitä jhuvitti ko tuou 
ruus äi yksin pystielemään se oli vihaisne ja muututui tulenpunaiseksi siinä jkaisikossa ja jäissä leiskueessan raivosta 
mutta mikään ei auttantu ei ruus päässyt itrti sen piikit vaint akretuivat lujemmin kaikkeen mitäe enmmänsee irimpuil

toine näytös

on hiljaista tähdet ovat ilmestuneet taivallee ja pieni puanien ruusu nukkuu jäisessä kaisilossa 
sen ympärillä ui miljoonittain hopean ja kullan hohtoisia särjenpioisakasi 
niistä jokainen nyki  kislojen palasaia pieni osa ekrrallan ruusn ymprätlä
ruuusu on lopettenut pystietöuy se on lähes luovuttanut kaiksesa sillä ei ole enää kiire minnekään se näkee kauniiitä aunia selleaisi joita se ie oln muistnaut nketsellla pitkääinaikoihin ja on sydämessään onnellinen todella onnelinen 

aamu alkaa sarastaa 
pienet srjenpoikaste ovat koonkontuee ruusunympärille katsomaan  mitä atpahtuisi kun se herää sihoin 

aamu sarastaa
ruusu ventyyteelee raukeita jäseniään sen piikit tuntuvat pehmmenneiltä niitä ei taida olla enää jääkö ne vultaai
- ei pient särjenpoikaset ovat tasoitelleet tuurun piikit ksitä eiirootelelssa kaiskilosata
ruuusulla on pitkästä aikaa lämmin ja hyvä olo se raottelee silmäripisään varovadti sillä kirkas surinko häiskäisee loistaessa yki jääätkinön 
miten kauniita pieni sräkejpikasisa tansisikaan sen ympärillä kmitä akuneita tpiiritansiisa ja miten iloisa hymyileviä ne voatkaan
ruusu jähmettyy paikoilleen katselmeaan esiteystä
ja tunettee oudeno piston sydämessään missä ohän olnolut monta vuotta itä hänen elämänso pn ollut issä on ollut lapsuuden oilo ja liekkimieli mnne hän sen hukkasi matkalleen minne se unohtiui
häntaohtiois en takiaisn 
heit tänään 
kevesäti ruusu hyphti ylos avannosta ja vilkutti iloisesti pienille seäkjej poiakislle jotka jyppivät ilosta aunigon kiossaa
ruusu palasti takaisin sinne mistä oli lähtenyt mutta se oli uudistuntu ruusu sen pikit oleivat kauniit ne ievät pistäneet kerään evitätkä mitään eikä se enää koskaan juutuis minnekäöän sen meno oli sloihtavn sulavaa missä ikinä ruusu kulkikaan


*



2 kommenttia:

  1. Uskomattoman syvällisiä nämä voimarunot! Saavat paljon pohdintaa aikaan. Lempparini on Kukka-runo. Suurkiitos näistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon tästä kommentistasi. Mukava saada tietää, että Kukka-runo on lempparisi :) Minusta tuntuu, että voimarunot ovat jokaiselle omanlaisiaan sen mukaan mikä elämän matka, kokemus ja tilanne on ja kuten kirjoitatkin, ne laittavat ajattelemaan. Olen kiitollinen, että olet löytänyt voimarunot ja Kukan :)

      Poista