.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

perjantai 12. syyskuuta 2014

Voimarunoperjantai vko 37: Hiljaisuus ja rauha













Tänään avaan portin
uusiin näkymiin,
astelen peremmälle,
en jää etualalle yksin.

Kuulen tuulen viestit,
näen pilvien merkit,
ymmärrän sydämeni,
tiedän miksi kaikki on.

Taipuessani tähän
omaan todelliseen muotooni
voin tuntea olevani rajaton.










Kuuntelen
Aavistelen
Sydämeni taitaa
puhua minulle tänään
Äänensä on pieni
niin hiljainen
Kuuntelen










Siinä hetkessä oli kaikki
ja siinä oli tyhjyys.
Olin hiljaa, sillä tiesin
että tyhjä tila täyttyy
- jollakin.













Kaarevalla sillalla asustaa hiljaisuus
avaimet tänne kätketyt
Ikuisesti pysähtää maisemaan kulkija uus
laittaa avaimen paikoilleen
ottaa lukon mukaansa
palaa yhä uudelleen 
avaten lukon
oven hiljaisuuden










Olen, hengitän itseeni puhtauden
maan, metsän, meren aavan,
kirkkaan taivaan, äärettömän avaruuden.







Hiljaisuudessa voin löytää vastaukset
suurimpiin ja myrskyisimpiin kysymyksiini.







Kaunis on hiljaisuus
Lähde etsimään 
löydät uuden maailman







Hidastan, ei ole kiire minnekään.







Kyyhkysen sinisessä sydämessä asuu rauha. 

Sama rauha, joka asuu sinun ja minun sydämessäni.
















Hiljaisuudessa on monta sanaa,
sanomatonta, kuulumatonta.
Hiljaisuudessa on ajatuksia,
tulevia, meneviä.

Otan niistä yhden kiinni,
se pyristelee etusormieni välissä
kuin loukkuun joutunut yöperhonen.
Lopulta kun se rauhoittuu, huomaan, 
miten kaunis se sittenkin on.







Maailmani niin hiljainen,
hetkittäin tunnen sielun sen.










Hiljaa niin hiljaa
vain olla tahtoisin,
alla tähtien taivaan
kaiken unhoittaisin.
















Keinuni keinuu
hiljaa lehdossa.
Olen matkalla nykyisyyteen;
en mene eteenpäin,
en mene taaksepäin.

Hitaasti, varmasti
lopulta pysähdyn keskelle.
Siinä minun on hyvä olla,
sydämeni rauhassa,
olen vain.







Niin on päiväni hiljainen
täynnä pieniä hetkiä onnen.
En ole siitä kiitollinen 
jos olen hiljaisuudessa
koko elämäni.

Välillä on oltava tuulta ja myrskyä,
sillä muuten en voi hiljaisuutta ymmärtää,
arvostaa sen karua kauneutta,
joka ei ole runsautta ensi katsomalla.

Ollessani tarpeeksi kärsivällinen
hiljaisuus alkaa avautua minulle,
avaa eteeni uuden maailman,
jonka elävyys ja huuma ovat minulle 
jopa liian paljon kerralla.

Otan pieniä annoksia tänään,
että en humallu hiljaisuudesta.






Hiljaisuudessa 
voin kuulla 
oman sisimpäni kutsun.
Sisimpäni viitoittaa minulle polun,
jota pitkin minun on hyvä kulkea
oikeaan kotiini.





Perjantain ja lauantain ajan voit nauttia kuvista ilman tekstiä. Sunnuntaina valmistan voimakortit alkavalle viikolle näistä kuvista ja runoista. Silloin osaan kuvista ilmestyvät tekstit.



Oikein hyvää viikonlopun alkua sinulle täältä voimapuutarhasta!




Sari & Kukat


PS Tein tänään uuden voimarunosivun. Kerään samaan paikkaan kaikki voimarunoperjantait. Linkki löytyy tämän blogin yläreunasta otsikolla VOIMARUNOT. Sivulta on helppo kulkea vaikkapa juhannuksen tunnelmiin kuvien kautta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti