.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

lauantai 9. marraskuuta 2013

Voimapuutarha: Minulla on mitä tarvitsen



MINULLA ON MITÄ TARVITSEN


Voin luottaa siihen, että saan kaiken tarvitsemani. 
Oikeastaan en edes tarvitse kovin paljoa ollakseni onnellinen.




Yritän muistaa tämän voimakortin viestin, mutta välillä unohdan sen. Elämä olisi helpompaa, jos luottaisin enemmän. Eilinen päivä oli sellainen päivä, joka houkutti kääriytymään viltin sisään ja olemaan vain. Luovuus ei aina suostu kulkemaan ja tahtoisin niin kovasti viettää vain iloisia luovuuden päiviä. Uskon edelleen, että se on mahdollista, että tukkoisia päiviä, joissa elämänilo ei virtaa olisi koko ajan vähemmän. 

Onneksi tänään olin enemmän oma itseni. Kirjoitan todellakin oma itseni, sillä uskon, että siitä on kysymys. Jos olen läsnä itsessäni niin silloin kaikki tuntuu hyvältä. Välillä jokin tylsyyden energiapeikko saa otteen ja olen ymmälläni. Tahtoisin pyristellä vastaan, mutta olen oppimassa, että on parempi kun en rimpuile. Rimpuilemalla tartun vain lujemmin ongelmiini.

Tänään luovuus virtasi, sillä en yrittänyt liikaa. Istuin hiljaa paikoillani ja odotin. Olin vain. Hitaasti mieleeni alkoi virrata oikeanlaisia ajatuksia. Annoin niiden tulla. En ottanut heti kynää ja paperia. Ajattelin, että oma itseni pelästyy ja pyrähtää heti pois. Hengitin, venyttelin ja nautin olostani. Hymyilin mietteille, pienille ideoiden poikasille, sillä ne vaikuttivat hyviltä. 

Niin turhaan olin eilisen päivän istunut toivottomana kaikki voimakorttipinot pöydällä edessäni, asetellut siemenkotia ja piirtänyt nuolia ruutuvihkooni. Milloin opin, että on annettava aikaa ja tilaa itselleni, että voisin luoda rauhassa. Vain luottamalla voin luoda. Lopulta annoin tekstin virrata vapaana. En tavoitellut mitään, luotin vain. Oma itseni puhui minulle, tunnistin oman ääneni, joka on luottavainen. Syntyivät sanat, jotka lähtevät voimakorttien matkaan.  


Kulkiessasi voimapuutarhan poluilla 
et ole milloinkaan yksin. 
Silloin rinnallasi kulkee aina ystäviä
puiden, kukkien ja eläinten muodossa.

Kulkiessasi voimapuutarhassa 
löydät itsestäsi uusia ulottuvuuksia, 
huomaat olevasi onnellisempi ja rauhallisempi. 

Sinussa on kaikki valmiina mitä tarvitset.
Anna voimapuutarhan rauhoittaa sinua, 
että löytäisit itsesi joka päivä uudelleen.





Ystäväni, lukijani - juuri siitä on kysymys. Luottamuksesta omaan itseen. Siihen, että voin löytää itseni joka päivä uudelleen. Voimakortin kuvassa on karhunjuuri. Se luottaa, että sillä on joka päivä kaikki mitä se tarvitsee. Ja sillä on.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti