.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

perjantai 25. lokakuuta 2013

Voimarunojen vuoristoradan tunnelmamatka


Tarjolla on tunnelmamatka voimarunojen vuoristoradalla. 

Syksyisiä olotiloja, pysähtymistä, pohdintaa elämästä, intohimoa, tahtoa ja rakkautta. 
Keräsin kokoelman keskenään hyvin erilaisia voimarunoja. Toivon, että viihdyt tällä matkalla. 









Vanhan koivun runko
on kaunis rosoisuudessaan
Aurinkoa loistavat keltaiset
luovat erikoisen tunnelman
Tapahtuu kummallisia sattumuksia
voimasiili on peittänyt silmänsä
sen selässä sojottavat pisara-antennit
Ikivihreys tasapainottaa
ihastun herkkyyteen
taika saapuu koskettaa
Istuisinko tähän
jäisinkö valon hohtoon

Syntyisinkö uudelleen





Pysähdyn puutarhan poluilla
löytääkseni syksyn kauneuden
Värien vastakohdat ovat voimakkaita
Roosa sormustinkukka
on muuttunut erilaiseksi
Näen kuihtuneessa nupussa
ihmiselon kauneuden vertauskuvan
Kellastuneet heinät
kasvavat läpi korituolin pohjan
Tatar lumoaa jättimäisillä varsillaan
Kosketan saniaisen pitsimäistä kudelmaa
Ihailen luonnon tapaa kulkea eteenpäin
Kiitollisena palaan sisälle lämpimään
odottamaan hämärtyvää iltaa






Tahdon

Kasteisen aamun hämyssä
sääreni märkänä
lahkeet polviin liimautuen
minä tulen luoksesi taloni

Polvistun portaillasi
ison vanhan ovesi edessä
ja kiitän luojaani
että antoi minulle
viisauden ja rohkeuden
toteuttaa tämä unelmani

Hiljaa nöyränä
minä sanon sinulle

Tahdon

Se kaikki on totta
olen mukanasi
ylämäet ja alamäet

Tulen olemaan
kanssasi onnellinen
tiedän sen
vaistoni ei voi pettää
etkä sinä petä minua
sillä sinä olet minua varten
ja minä sinua

Tule siis
lähde kanssani katsomaan
mitä maailmalla on meille antaa

Sano sinäkin tahdon
sillä minä en enää tahdo
mitään muuta
vain sinut
se riittää loppuelämäkseni

Olet minun

Rakastan sinua


*


Jälleen on se omituinen hetki elämässäni,
kun tuntuu että kaikki on niin selvää
ja kuitenkin niin pelottavaa
kaikki on niin onnellista
ja kuitenkin surullista, liikuttavaa.

*

Tänään vierailin luonasi
sillä tänään sinusta tuli minun omani

en oikein vielä ymmärrä sitä
en uskalla uskoa todeksi
olen ajatellut sinua niin kauan


kaukainen unelmani on käyvä toteen
sinä olet osa sitä
kaikkein tärkein osa

nyt vain on koottava kaikki palaset yhteen
minun on oltava ahkera
ahkerampi kuin koskaan ennen
muuten en voi onnistua
mutta minä jaksan
sillä sinun vuoksesi olen voimakas

*

Tänään odotan pieniä ihmeitä
hoivaan ja kasvatan
niistä unelmiani todeksi






Kierrän takapihalle
saavun vanhan ladon taa

Pysähdyn
- mikä on tuo ääni?

Hentoa rapinaa
sitten kevyt humps

- Ahaa
kuivat puiden lehdet
valuvat hitaasti alas
vanhalta kuhmuraiselta katolta

Hassua
lehtien putoamisen
voi kuulla
melkein tuntea
miten ne tupsahtavat
ruohikkoon

Keskittyessäni
kuuntelemaan ja katselemaan
löydän läsnäolon flown olotilan

Mieleni on tyhjä
on vain hidas rahina
sitten pehmeä tumps

Elvyn
Nautin

Eikä maksa mitään






Köynnös
Puusta pudonneet lehdet
Annan ajatusteni kulkea
Vapaina
Hengitän
Olen hetken
Tässä vihreydessä





Ensin huomaan kauniit kivet
Pian löydän paljon enemmän
Varjo on mielenkiintoinen
Minut ja kamerani on huomattu
Jään ihailemaan varjokuvien teatteria







Tänään astuin ulos
ovesta puutarhaan
kuulin tutun kaihoisan laulun
Kirkkaassa taivaan sinessä
lensivät kurjet
Nämä olennot
pysäyttävät minut
liikutuksen olotilaan
Tunnen heidät lapsuudestani
kaukaa lakeuksilta
He ovat iloinen merkki keväästä
kaihoisa tunne talven lähestymisestä
Tunnen kunnioitusta
heidän vaistoaan kohtaan
he luottavat siihen
niin pitäisi minunkin
Sinne menivät
etelään päin

Jään seisomaan pihalleni

Nähdään









Puutarhassa on hiljaista
Vesi tippuu
Tunnen raikkaan tuoksun
joka sekoittuu vihreyteen

Kaikki on syvän vihreää
vieden minut mukanaan
Kuljen syvemmälle
puutarhaan

Kuljen käytäviä
loputtomiin
ei ole kiire
askeleeni toistavat
samaa tahtia

Kuulen
mutta en kuuntele
olen jossain
en enää täällä

Löydän rauhan
pysähdyn
olen tässä
vain olen

Kaikki on hyvin







Odotan
Odotan

 
Kauniisti hiljaa hiipien
oksien varjojen raoista
näen sen hiipivän varovasti
se tulee luokseni
koskettaa
hipaisee
ojennan ohuen käteni
kosketan takaisin
me tunnistamme
toisemme
hymyilemme

Jään
hiljaa
hiljaa

Odottamaan
Odottamaan







Ei ole toisia sanoja
ei parempia lauseita

Jokainen sana ja lause
on arvokas ollessaan
vastaanottajalleen avoinna

Ei ole yhtä ainoaa reittiä
ei yhtä ainoaa oikeaa
vastausta kaikille

Jokaiselle on omansa
jokaisen on se itse löydettävä
luottamalla voit löytää omasi
joka vastaa sinulle tänään





Penkki pikkulammen luona
Kutsuu istumaan
Omassa rauhassa
Koivujen lehdet
Laskeutuvat hiljaa kalliolle
Veden pinta väreilee
Maahumala laskeutuu alas
Valo heijastuu lehtiin
Vihreys rentouttaa
Lehtien kaaret
Kulkevat omia ratojaan

Viivyn
Vain olen tässä
Vihreässä

Mielikuvituksellisia muotoja
Värit vievät mukanaan
Lehti poimii lehden
Kuin pysähtyminen
Epätodellinen
Leijumisen hetki
Energiaa ja voimaa
Jos tahdon





Pienessä korissa tärkein omaisuuteni
lähden sen kanssa maailmaan
Täytänkö korini niin
että sinne ei mahdu enää mitään
vai jaanko niin paljon omastani muille
että korini on valmis täytettäväksi uudelleen?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti