SalaTikulta: Maailmassa on paikka Unelmille

SALATIKKUNI

Minulla on salainen muistitikku, joka sisältää täydellisenä sekamelskana kirjoittamiani runoja ja mietelmiä. Tikku on täyteen ahdettu salaisia piirongin laatikoita. Näitä laatikoita on ihana penkoa. Mitä minä löydänkään? Olenko minä tällaisen kirjoittanut? Ai niin, tätä en muistanutkaan enää. Tahtoisin RunoTalon olevan täynnä erilaisia huoneita, jotka olisivat täynnä taikapiironkeja laatikoineen. Laatikot sisältäisivät kaikkea ihmeellistä ja mystistä. 

Keväällä 2007 olen kirjoittanut kokoelman tekstejä, joista osaa olen pitänyt niin omituisina, etten ole tohtinut niitä julkaista. Tänään tuntuu siltä, että olen valmis julkistamaan nämä pohdintani. Tässä niistä ensimmäinen, joka ei taidakaan olla niin omituinen kuin kuvittelin. 

Maailmassa on paikka Unelmille

Kulkiessani matkallani törmäsin vuoriin. Isoihin harmaisiin, läpipääsemättömiin. Ajattelin, että voisin ne kiertää tai taikoa näkymättömiin. Sitten oivalsin, että niillä oli oma tarkoituksensa minulle; niiden tarkoituksena oli vahvistaa minua. Esteet ovat lahja minulle maailmalta. Ilman niitä en voisi voittaa, ilman niitä en voisi saavuttaa unelmiani vaan jäisin ikuisesti olemaan ja odottamaan katkerana sitä, että en koskaan uskaltanut yrittää.

Sydämeni sisimmässäni on pieni, herkkä ja haavoittuvainen. Mutta juuri siksi se on maailman kaunein sydän niin kuin jokaisella meistä on meidän oma sydämemme. En minä tahtonut sydäntäni pehmittää vastoinkäymisillä, mutta siinä vain kävi niin. Minä olin onnellinen vaikeuksieni kurimuksessa, sillä jossain sisimmässäni tiesin, että tämä kaikki on minulle hyväksi. 

Joku ääni jostain sanoi minulle useasti: sinä olet kaunis, kärsimykset kaunistavat sinua entisestään. Ota ne lahjoina ja minä otin. Olin vahva ja rohkea, tunsin tekeväni juuri sitä minkä vuoksi olin tänne alun perin tullutkin.