.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

perjantai 7. syyskuuta 2012

Hiljentymishetki puutarhassa & Ask and It is given





Joskus on hyvä viettää päivä, jolloin ei yritä tehdä mitään erityistä. Minulla on ollut tänään sellainen päivä. En suunnitellut tällaista päivää, mutta kuuntelin omaa sydäntäni ja se tahtoi olla rauhassa. 



Ensin tunsin syyllisyyttä ja turhautumista siitä, että päiväni kuluisi eikä mitään näkyvää tulosta syntyisi. Oloni helpottui kun ymmärsin antaa periksi. Annoin itselleni luvan mennä viltin alle ja nukkua päiväunet. Annoin itseni tehdä ihan mitä halusin tai olla tekemättä yhtään mitään. 




Illalla tunsin oloni jo paremmaksi. Olin tyytyväinen itseeni ja tunsin, että kaikki on hyvin. Olen opetellut sanomaan itselleni, että kaikki on hyvin. Nykyään aamulla herätessäni ajatus pulpahtaa mieleeni ensimmäisenä. Tahtoisin oppia muistamaan sen myös illalla nukkumaan mennessä. 


Kaikki on hyvin.






Päiväni paras hetki oli vielä edessä. Olen kertonut aikaisemminkin, että minulla on käytössäni erikoinen kalenteri. Siinä on jokaiselle päivälle vuoden ajalle hyvä neuvo. Kalenteri perustuu samannimiseen kirjaan. Nimi on Pyydä ja sen saat. Tämän päivän viesti menee näin:


Joka päivä meidän olisi hyvä 10- 15 minuutin ajan hiljentää mielemme meditaatiolla. Sulkisimme silmät, olisimme tietoisia miten hengitämme ilmaa keuhkoihimme, huomiomme ei olisi missään muualla kuin vain keskittyneenä olemaan hetkessä ja olemaan tietoisia hengityksestämme...ei mitään muuta tehtävää kuin vain hengittää - ei tehdä aamiaista, ei harjata hiuksia, ei miettiä miten joku voi, ei miettiä eilistä, ei murehtia huomista, ei keskittyä mihinkään muuhun kuin vain siihen, että hengitämme sisään ja ulos.




Esther and Jerry Hicks Ask and It is given / Pyydä niin saat





Samannimiset kortit ovat myös olemassa ja kokemuksiani niistä olen kertonut täällä.






Viesti puhutteli minua tänään erityisen vahvasti. Päätin, että menen ulos puutarhaan kokeilemaan hiljentymistä. Sadekin oli sopivasti tauonnut. Pukeuduin lämpimästi, otin mukaani paksun huovutetun istuinalustan ja taskuuni ajastimen, johon asensin vartin ajan.



Etsin rauhallisen kohdan, jossa olin lähes näkymättömissä. Istuin kivelle, aivan lähelle tätä tiikerililjaa, joka on tämän päivän kuvissa. Olen kuvannut liljan muutama päivä sitten. Nyt jätin kameran sisälle.




En sulkenut silmiäni. Se olisi kai ollut liikaa vaadittu, todellinen meditaatio. Minulle riittäisi, etten ajattelisi mitään erityistä. Annoin katseeni kulkea puutarhassa istumapaikkani läheisyydessä. Huomasin heti miten tietoisuuteni alkoi muuttua. Aloin huomata asioita eri tavalla kuin normaalisti puutarhassa kulkiessani. Oli hyvä pyrkiä pitämään mielensä tyhjänä. Ajatukset harhailivat, mutta palasin aina takaisin omaan hengitykseeni ja tähän hetkeen.



Hymyilytti. Huomasin pitkän, lihavan kastemadon kulkevan joutuisasti eteenpäin mullan pinnalla. Pian se jo katosikin näkyvistä. Kuulin sadepisaroiden tippuvan puiden lehdiltä tuulen heilautellessa oksia. Ilma oli raikas. Välillä tuntui kuin olisin löytänyt uudenlaisia näkymiä istumapaikaltani. Jotenkin epätodellisen tuntuisia etäisyyksiä ja aivan uusia maisemia lähelläni.


Sammaleinen kivi kiinnitti huomioni. Katsellessani sitä huomasin hämähäkin matkaavan jonnekin. Tuntui hyvältä olla hiljaisuudessa. Mieleeni alkoi tulla ideoita. Ne poksahtelivat esiin mieleni rauhaisasta merestä. Tulivat, saivat hyväksynnän ja jatkoivat eteenpäin.


Aika kului yllättävän nopeasti. Ajantajuni oli kadonnut. En osannut mitata hetkiä, missä joku alkaa ja missä loppuu. Saapuessani sisälle lämpimään olin seesteinen. Tunsin oloni tasapainoiseksi ja onnelliseksi.




Toivon, että voisin tehdä sen uudelleen. Voisin tehdä sen joka päivä. 



Kaikki on hyvin - niin hyvin.








Hiljaisuudessa on monta sanaa,

sanomatonta, kuulumatonta.

Hiljaisuudessa on ajatuksia,

tulevia, meneviä.



Otan niistä yhden kiinni,

se pyristelee etusormieni välissä

kuin loukkuun joutunut yöperhonen.

Lopulta kun se rauhoittuu, huomaan, 

miten kaunis se sittenkin on.




Poimin tämän runon tälle päivälle Runosivulta.


2 kommenttia:

  1. Minulla oli tänään erikoinen päivä ja sain itsekin ajatella asioita. Lopulta kaikki selvisi ja sain ajatella, nyt on hyvä, hyvä näin, ei eilen, ei viime viikolla, vaan nyt on hyvä.

    Poimin taas kirjavinkkisi talteen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota yritän itsekin oppia muistamaan - nyt on hyvä. Olen kummallinen huolehtija ja murehtija, vaikka en haluaisi yhtään olla sellainen :)

      Siinäpä hyvä kirja taas olisi...minulla tuo kalenteri on päivittäin pieni ote kirjasta muistuttamassa siitä mikä on oikeasti tärkeää ja se on tämä hetki.

      Poista