.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

torstai 23. elokuuta 2012

Blogin uudistusta ja puutarhakierros

Mistä aloittaisin? Tämä päivä on ollut niin puuhakas, että kuviakin tuntui olevan liikaa. Hassua! Välillä tuntuu, ettei ole mitään sopivia kuvia tai mitään kirjoitettavaa. Nyt säästin kurkkuyrtit ja kuunliljat huomiseen iltaan.

Aamulla koiramme Pimu oli rauhaton ja siksi heräsin paljon aikaisemmin kuin piti. Sattumalta katsoin ulos puutarhaan ja huomasin, että valo oli juuri oikeanlainen - sellainen kuultava aamun valo. Nappasin kameran ja koiran matkaan. Portailla kasvaa isot ruukulliset kääpiösamettiruusuja. Rakastan niiden tuoksua. Täältä löytyy juttu kylvöistäni flow-meiningillä. Sillä tavalla saivat alkunsa nämä samettiruusutkin. Kaikki kylvöt eivät onnistuneet yhtä hyvin. Se taitaa olla ihan normaalia puutarhurin elämää.

Puutarhassa tuoksuvat ihanasti suopayrtit. Minulla on niitä keittiön pöydällä maljakossakin. Tuoksu tulee juuri sopivasti kun kulkee kimpun ohi ja muistuttaa minua vanhojen isojen talojen pirttien tuoksusta. Jos ja kun Runotalo talona on olemassa niin siellä tulee tuoksumaan suopayrtti. (Minun pitäisi lopettaa jossittelu tässä talo-asiassa).



Kauneinta juuri nyt puutarhassa on tämä hortensia. Jos osaa katsoa oikein niin voi nähdä keijunkin piilottelevan lehdistössä. Aamun valo on kaunis heijastuessaan lehdelle.


Karhunjuuri hihkuu minulle joka kerta ohi kulkeissani, että tule hyvä tyttönen hakemaan pois nämä siemenet. Varisevat kohta kaikki maahan.


Keltasormustinkukat jo lopettelevat kukintaansa. Tuohituomi vahvistuu ja pitenee sellaista vauhtia, että sitä ei voi todeksi uskoa. Muutamassa vuodessa puu on kivunnut useamman metrin ylöspäin. Odotan, että saan ihailla näitä kauniita valossa loistavia runkoja vielä vanhuuden päivinäkin.

Tähtiputki on vältellyt kameraa tänä kesänä. Ehkä se on nolona, kun kasvupaikka on osoittautumassa vääräksi. Tähtiputki viihtyy hyvin, mutta on niin korkea, että peittää taakseen hortensian. Ehkä odotamme vielä, sillä hortensia saattaa kasvaa korkeammaksi vuosien myötä.

Kurjenkello on kuulaana ja hiljaisena aamussa. 


En ymmärrä miten vanha kori on alkanut täyttää itse itseään kasveilla?

 En voi vastustaa aamun valoa, joka loistaa niin monien kasvien lehdillä.





Tarha-alpi on aivan liian keltainen eli ei kuulu tänne, mutta istutin sen hätätapauksessa tyhjään koloon pari vuotta sitten. Taas päätän, että ensi keväänä se siirtyy muiden keltaisten seuraan alapihalle. Nyt tarha-alpi näytti oikein viehättävältä vihreää sammalta vasten.


Välillä on kasveja, jotka tuntuvat aluksi vääriltä valinnoilta. Tämän nimi on nyt muististani hukassa, mutta olen alkanut pitää tästä kasvista kun se on saanut isomman tilan itselleen. Luulen, että se saa jäädä ja levitä lisää. Sillä on etuna lehdistön kauneus, joka säilyy koko kesän. Keltaiset kukinnot ovat onneksi vaaleat kuten sormustinkukallakin.

Tältä näyttää hiekkakasa aamun valossa. Eipä juuri kummemmalta kuin muulloinkaan. Kun asumme täällä korvessa niin katekankaan puuttuminen pysäyttää hommat, sillä kaupassa ei käydä ihan joka päivä. Pian projekti taas jatkuu. Kerroin aiemmin uusista hiekkakäytävistä täällä.

Toivon, että voisin joka päivä tehdä pieniä asioita, jotka veisivät Runotaloa sekä yrityksenä että talona eteenpäin. Tänään olen uudistanut tätä blogia ahkerasti. Yläreunassa on uudet selkeämmät sivut. Osa on vielä kesken, mutta täydennän ahkerasti koko ajan. Lisäksi tänään sain ensimmäisen voimakurssin osallistujille valmistautumisohjeet matkaan, joten kyllä olen nyt unelmaani edistänyt.

Saadaan nähdä mitä pientä edistystä kehittelen huomenna...

2 kommenttia:

  1. Kaunis, ihana uudistunut kuva sinulla tuossa etusivulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukavaa, että pidät ja huomasit. Kuva on aika iso, mutta pidän siitä niin paljon, että haluan ihailla sitä oikein isona kuvana :)

      Poista