.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Miten ihmeellistä


Eräänä päivänä



keijukaishaltija



livahti salaa puutarhaani



Huomasin sen vasta


selatessa valokuviani



Miten ihmeellistä


6 kommenttia:

  1. Sellaisia ne ovat, keijukaishaltijat. Niitä ei helposti huomaa. Vasta tarkasti katsoen.

    VastaaPoista
  2. Keijut

    Tuomas tuskin torkahti
    kun ihmeen nähdä sai
    polulla neito ratsasti
    - se oli unta kai.

    Kuu loisti, helma utuinen
    kimmelsi kastetta,
    ja ratsun kultaharjassa
    soi tuhat tiukua.

    Tuomas päänsä paljasti
    ja painui polvilleen.
    " Sä olet varmaan enkeli
    ja kuulut taivaaseen"

    " Ei Tuomas, olet väärässä,
    en tule sieltä, en,
    vaan olen täällä käymässä
    nummilta keijujen.

    Tahtoisin kerran kokea
    syleilyn maallisen
    ja huulillani tuntea
    suudelman ihmisen"

    Tuomas tunsi palavan
    rinnassaan rakkauden.
    Hän uinui alla jalavan
    keijua suudellen.
    - mahdollisesti 1500-luvulta peräisin oleva balladi-

    VastaaPoista
  3. Sen minä kyllä arvaan, että Sinä Valokki keijukaishaltijat hyvin hoksaat :)

    Seija Tuulikki, ihmettelen ja ihailen että mistä kummasta aina löydät näitä kauniita viestejä niinkuin tämäkin vanha balladi - kiitos Sinulle :)
    (tuo toinen säkeistö on hieno, voin nähdä kaiken silmissäni...)

    VastaaPoista
  4. Kiitos muistutuksesta :)
    Enkeli - Sari :)

    VastaaPoista