kipinöiden lailla tahtoisin
vapaasti kivuta kohti taivasta.
Kulkeutua mukana tuulen
sinne minne mieli vie,
kunnes lopulta saapuisin kotiini.
Runotalo
Puutarhassani on todellakin paljon lunta nyt. Polut ovat hukkuneet valkoisuuteen enkä erota niitä laisinkaan. Kuljen upottavassa hangessa kahlaten ja maisema on ensin tasainen ilman minkäänlaisia yllätyksiä, jotka kiinnittäisivät huomioni. Hiljennyn ja pian alan nähdä enemmän yksityiskohtia kuten niin usein ennenkin. Maisemassa on sittenkin niin paljon ihmeellisiä asioita. Ihmettelen vihreyttä silmuissa, sillä pakkasta on reilusti. Erikoinen tunnelma, kun taustalla on lumen peittämä hiljainen metsä.
Ihana, kaunis runo!!
VastaaPoistaLumenvaltakunta on peittänyt kaiken pehmeydellään, valkeudellaan, puhtaudellaan..
Pitkästä aikaa saa elää kunnon talvea, myös itsessään..
Hyvin sanottu, että saa elää kunnon talvea myös itsessään :)
VastaaPoista