.

Mukava, että poikkesit tänne: Olet nyt Runotalon vanhassa blogissa, jossa on tarinaa vuosilta 2009 - 2017. Voimarunot jatkuvat Runotalon uusilla nettisivuilla ♥ klikkaa tästäRunopolkujen lakaisuterveisin Runotalon Sari

perjantai 31. joulukuuta 2010

torstai 30. joulukuuta 2010

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

tiistai 28. joulukuuta 2010

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Uusia askelmia haltioituneena lähestyen


Tänään
minä tartun mahdollisuuksiini
kaksin käsin
enkä päästä niistä irti.



Tänään
päätän olla oma itseni
niin täydesti,
etten voi kadottaa itseäni
enää hetkeksikään.



Tänään elän hetkessä,
olen siinä niin läsnä
että mieltäni kirvelee,
sillä se ei pääse enää
sekoittamaan päätäni.



Mieleni on hiljennyttävä,
väistyttävä sivuun
lopullisesti.
Runotalo


Tuuli ja lumisade eivät antaneet minulle paljon aikaa kuvakulmien kokeiluun, sillä pelkäsin kamerani kastuvan. Tuo pieni hetki jonka vietin lumisessa puutarhassa riitti kuitenkin hyvin tuomaan hymyä tähän päivään.

Etsin hiljaisuudesta vastauksia. Etsin vastauksia läsnolosta. Huomaan, että ulkoisilla olosuhteilla ei ole merkitystä. Tärkeintä on se mitä tunnen sisimmässäni. Löydän rauhan itsestäni luottamalla itseeni enemmän.

Tämän vuoden viimeinen viikko on alkamassa. Jään odottamaan uteliaana uuden vuoden ensimmäisten askelmien saapumista kohdalleni. Tunnen niiden häämöttävän jo polkuni päässä.

Olen läsnä, mutta voin silti inspiroituneen haltioituneena katsoa tulevaan. Taakseni katson vain muistaakseni, etten ole menneisyyteni. Kunnioitan elämää minussa, joka on voimissaan ja kauneimmillaan tässä hetkessä.

perjantai 24. joulukuuta 2010

Tonttu piipahti


Tonttutakista oli jäänyt pieniä hahtuvia
punaista huopaa talojen porttipieliin.
Nyt varmaan huomattaisiin
tontun käyneen piipahtamassa.
Runotalo


Hyvää Joulua!




torstai 23. joulukuuta 2010

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

tiistai 21. joulukuuta 2010

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Uskollinen ystäväni Pimu


Sielun soinnut
ovat tuntemattomia
useimmille meistä.
Ne matkaavat ohi
niin kiitävän nopeasti
ja vain hetkittäin
ovat ilonamme.

Oi jospa voisin
liittää nuo soinnut
osaksi arkeani,
niin että liitäisin
niiden siivillä
joka hetki, joka päivä,
silloin olisi eloni
kulku niin keveää.
Runotalo


Uskollinen ystäväni kaikilla kuvausmatkoillani on koirani nimeltä Pimu. Pimu pääsee nyt ensimmäisen kerran esittäytymään täällä blogissa. On mukava, kun on seuraa kuvatessa, mutta toki välillä on linssin näköpiirissä koiran turkki silloinkin kun sitä ei sinne haluaisi.
 
Päivät ovat kuluneet nopeasti normaaleissa arkisissa askareissa. Joulu on yhtäkkiä ihan lähellä ja monta asiaa on vielä hoidettavana. Aina se joulu kuitenkin tulee, vaikka en ihan kaikkea ehtisikään tehdä valmiiksi.
 
Mukavaa joulun odotusta!


torstai 16. joulukuuta 2010

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

tiistai 14. joulukuuta 2010

maanantai 13. joulukuuta 2010

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Kyyhkysen sinisessä sydämessä asuu rauha


Kyyhkysen sinisessä sydämessä asuu rauha.
Sama rauha, joka asuu sinun ja minun sydämessäni.
Runotalo
 

 

Kauneus asuu pienen puun sydämessä,
se ei liikahdakaan,
vaikka katson sinne ja huhuilen.


Pyydän sitä luokseni muuttamaan,
lähtemään minun sydämeni tielle,
tarttumaan minua kädestä
kuin ystävää, jota olen etsinyt.


Olenko yksinäinen,
pieni puu minäkin
täällä kylmässä maailmassa,
kaiken keskellä,
keskipisteessä
- yksin.


Kuitenkin turvassa,
monta pientä puuta
hyväsydämistä ympärilläni,
valmiina tarttumaan käsiini,
jos ojentaisin ne kuin oksani,
kohti ystäviäni rohkeammin.
Runotalo

 


Kirkkailla silmillään
se olento katsoi minuun
keskeltä synkkää pimeyttä.


En voinut hymyillä,
sillä minua sattui,
sattui niin kovin
syvälle sydämeeni.
Runotalo

Aurinko paistaa kauniisti koivujen latvoihin. Oksiin jäätynyt lumi kimaltelee niin kirkkaasti, että tunnen olevani kuin sadussa. Taivas on huikaisevan sininen. On lepoa mielelleni katsella ylöspäin ja kahlata eteenpäin lumessa yhä uusia luonnon taideteoksia katsomaan.

Sydämen rauhan löytää pysymällä läsnä hetkessä. Tuon rauhan tilan tavoittaminen saa hymyn kasvoilleni. Runoissani on ajatuksia, jotka kumpuavat sisimmästäni läsnäolon tilassa. En aina ymmärrä kaikkea mitä sisimmässäni liikkuu, ehkä ei tarvitsekaan. Annan ajatuksieni vain lipua eteenpäin, vapaasti ja estelemättä. Ehkä totuus piilee kaikkien sanojen takana tai ehkä ne ovat vain mielikuvituksen tuotetta.

Joskus löytäessäni kauneutta luonnossa tai elämässä, se on niin suurta, ettei mahdu sydämeeni vaan satuttaa. Silloin tiedän kaikkein eniten olevani elossa. Silloin olen hiljaa kiitollinen, että olen. Vain olen.

On onni olla olemassa.
Ei muuta.
Ei mitään muuta.
Se riittää tänään, huomenna ja aina.


lauantai 11. joulukuuta 2010

perjantai 10. joulukuuta 2010

torstai 9. joulukuuta 2010

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

tiistai 7. joulukuuta 2010

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Tässä on hyvä olla - juuri nyt!


Liidän kirkkaalla peilijäällä
kera pienten ystävieni,
kullanhohtoiset turkit
loistavat auringossa,
karvakerät viistävät jään pintaa
kuin kauniit automaattilakaisijat.


Olen satumaassa,
jossa puiden oksilta
tippuvat tuhannet timantit.


Yritän kerätä niitä mukaani,
olen poiminut jo satoja
taskuihini, hattuuni, kaikkialle.


Luulenpa, että ne sulavat
kun palaan kotiini,
todellisuuteen,
jossa kaikki on niin toisin.
Runotalo

 


Tanssiessani ruohikossa
näen linnun siipien liittyvän toisiinsa,
sen jalkojen kiertyvän kohti kuuta
ja nokan kurkottavan kohti aurinkoa.


Minä vain olen tässä
yhä syvemmällä ja pidemmällä
ruohikossa, heinänkorren ihossa,
niin syvällä, etten koskaan
voi ikinä enää unohtaa
sitä tuoksua joka unessani on.
Runotalo





Hmmmmmmmmm


kaariholveja,
kaikki ei aina ole
sitä miltä ensin näyttää,
ei todellakaan.


On niin monia mahdollisuuksia
ja muotoja kaikilla asioilla.
Tämä pätee ihan kaikkeen,
riippuu näkökulmasta,
paikasta ja tilanteesta
myös katsojasta.
Runotalo

 

Olen kuvannut jäisiä ruusunkiulukoita ennenkin, mutta huomaan taas juuttuneeni hupustani oksiin. Pääsivät ruusut taas yllättämään piikkisyydellään. Nämä luonnon tarrat tarraavat todella hyvin. Minua naurattaa, kun en meinaa päästä irti. Suosittelen lämpimästi kaikille konttausta ruusupuskissa...

Maailman voi kokea niin  monella tavalla. Itselleni kaikki on ollut viimeaikoina epätodellista. Huomaan katselevani elämääni ja tapahtumia kuin itseni ulkopuolelta. Elän yhä pienempinä kerta-annoksina. En tahdo ajatella pitkälle eteenpäin. Mitä pienempiin osiin pilkon viikkoni, päiväni tai jopa tuntini niin sitä kevyempi on oloni. Usein se hetki jossa olen, on oikein hyvä hetki elettäväksi, kun vain huomaan olevani tuossa hetkessä.

Mukavaa tulevaa viikkoa - otetaan se pieninä annoksina nauttien!


lauantai 4. joulukuuta 2010

perjantai 3. joulukuuta 2010

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kaikilla hyvä ja lämmin olla


Nauraessani pimeään yöhön
otan käteeni palavan soihdun,
sytytän sillä kuun ja auringon
liekkeihin tulenpunaisiin,
niin että kaikilla olisi lämmin
ja hyvä olla tänään.
Runotalo

 


Toistan kaikkia värejä,
joita olen löytänyt luonnossa kulkiessani.
Minä kannan mukanani mustikan sineä,
kanervan kultaista hohtoa.


Tunnen luissani
katajanmarjan makuisen tuskan
ja silti olen yhtä luuta
kulkiessani tätä metsän polkua
alaspäin yhä vain alaspäin,
jäädäkseni tänne vielä hetkeksi,
kerätäkseni itseeni tätä metsän hehkua,
että voisin loistaa,
että voisin olla
kuin pieni käpy tai kuusen taimi,
ollakseni se mikä olen.
Runotalo
 

 

Tiedostaessani itseni
ja oman olemukseni vahvuuden,
tunnen miten seison omilla jaloillani
vahvasti, tukevasti, horjumatta.


Tiedän mikä on tehtäväni,
tiedän miksi olen täällä
- rakastaakseni elämääni täydesti.
Runotalo

 


Löydän puutarhastani pienen ihmeen, jota en ole huomannut aikaisemmin. Pakkasen nipistellessä poskiani aamun kuulaudessa polvistun hiljaa tämän pienen äärelle. - Olet kaunis, niin kaunis. Aamuinen taivas luo kaiken ylle taianomaista hehkua ja aistin hiljaisuuden, tunnen miten luonto hellii ja hoitaa sydäntäni, virkistäen koko olemustani.

Yhä uudelleen voin saavuttaa pienen hetken, palasen lapsuuden lumoa. Niitä satumaisia hetkiä, jolloin joulun odottamisessa on aitoa jännitystä. Lumi ja pakkanen eivät haittaa ja harmita, päinvastoin niistä iloitaan. Tänä aamuna minulla on paksu talvihaalari ja voin huoletta kuvata maanrajasta kohti taivasta. Nämä lapsenmieliset hetket inspiroivat minua aina yhtä paljon ja aina yhä uudelleen. Hyvän mielen voi saavuttaa pienillä asioilla.

Iloista tulevaa viikkoa. Antaa pienten asioiden ilahduttaa ja pakkasen johdattaa hyvien muistojen äärelle, oikeaan talveen ja joulun aitoon tunnelmaan.


keskiviikko 24. marraskuuta 2010

tiistai 23. marraskuuta 2010